Väsymystä, mielitekoja ja paino alle seitsemänkymmenen

Erittäin sekalaista tekstiä tulossa...

Väsy painaa monestakin syystä. Yksi niistä on se, että oon vaan niin pässi etten osaa mennä ajoissa nukkumaan kun hyvä kirja vie mennessään :D Toiseksi lapset on tällä viikolla heräilleet vuoron perään todella paljon ja kolmanneksi varmaan tuo hiilareiden väheneminen. Nyt ei enää saa syödä lainkaan riisiä/pastaa/perunaa jos ei ole treenipäivä (aerobisia ei lasketa treeniksi).

Mielitekojen määrä kasvaa itselläni juurikin väsyneenä/huonolla tuulella/kiireessä/nälkäisenä jne. Mutta sinnikkäästi olen kyllä jättänyt ne mieliteot omaan arvoonsa. Näin mainoksen Maraboun dominosuklaasta ja se singahti samantien "mitä syön kun dieetti päättyy" -listalle :P

Googlen kuvahaku.

Dieetin myötä noiden herkkumielitekojen rinnalle on kyllä noussut moni ruokakin. Nyt kun tuo valikoima ruoka-aineista on aika suppea niin kaikki ruokakastikkeet yms ovat myös listalla.  Ja leipomista on ikävä! Niin sämpylöitten kuin kakkujenkin. Yhteishyvää selatessa muutama ohje pääsi listalle:

Puolukka-vaniljakierteet

Broilerikepakoita ja ananasdippiä

Parmesaanilihapullat ja tomaattipasta

Paino nousi hetkellisesti taas ylemmäs viikonlopun jälkeen, mutta niin se sieltä sitten rysähti alaspäin oikeen kunnolla. Tänään aamupaino alle seitsemänkymmenen: 69,8kg! Epäilen, että nousee taas hetkellisesti, koska tänään oli treenipäivä ja hiilarit oli jälleen mukana.

Tänään ruokana perunaa ja seitiä.

Aamupäivällä kävin kävellen tuplien kanssa Lidlissä ja tehokasta kävelyä kertyi yhteensä 30 minuuttia. Illalla kävin kahvakuula tunnilla ja kotiin päästyäni poljin vielä 45 minuuttia kuntopyörää.

Kahvakuula on tosissaan alkanut sujumaan ja olen siitä enemmän kuin innoissani! Nykyään menee kaikki etuheilautukset ja kahden käden tempaukset sekä "puolikuu" 16 kilon kuulalla :) Tunnin jälkeen mahtava tsemppariohjaaja kysyi tilataanko jo isompia kuulia. Vielä sentään toppuuttelin, kyllä tuo 16 kiloa riittää toistaiseksi. Mutta kyllä tuli hyvä fiilis! 14 kilon kuulia olen jo toivonut, kun 12 ja 16 kilon väliltä se puuttuu kokonaan valikoimasta. Ymmärsin ettei niitä ole kauheasti ollut markkinoilla alunperin, mutta nyt niitäkin saattaisi jo saada. 

Ilmat ei todellakaan helli täällä päin. Sataa, tuulee ja lämpötila putoilee jopa pakkasen puolelle. Mutta sitä loistavammat kelit treenata, kun ei tartte salilla katsella ikkunasta auringonpaistetta ;)

Mieliala sahailee epätoivon "miks tää paino ei putoo" ja motivaatiopuuskien "jesjes paino putosi ja treenit kulkee!" välillä. Koville ottaa kaikkien herkkujen puuttuminen (naurettavan koville itseasiassa), mutta muutosta on siinäkin havaittavissa. Enää ei ole niin koukussa sokeriin kuin aikaisemmin ja ajatuksetkin ovat hieman muuttuneet. Vaikka mielitekoja on ja paljon niin silti alkaa ajatus "en kai mä nyt hyvää pohjaa ala pilata millään noutoruualla" on alkanut puskea läpi. En haaveile koko suklaalevystä vaan haluaisin maistaa sitä rivin (ehkä kaksi). Jätskin kohdalla enää ei houkuta ajatus koko litran lootasta vaan jostain puikkojätskistä (tosin ben & jerry's tuskin koskaan katoaa "himolistalta") ja niin edelleen. Mielessä kaihertaa ajatus kohtuudesta. En halua jatkaa totaalikieltäytymistä, mutta en halua palata vanhoihin huonoihin tapoihinkaan. Päänsisäinen muutos tässä projektissa varmaan kauiten kestääkin, mutta onneksi ulkoinen muutos antaa motivaatiota jatkaa. Jostain luin, että uusien elämäntapojen omaksuminen kestää kaksi vuotta (?!). Kuulostaa paljolta, mutta taitaa ainakin omalla kohdallani pitää paikkansa. Kohta puolitoista vuotta projektia takana ja selviä toiminta- ja ajatusmallien muutosta on havaittavissa, vaikka vielä koville välillä ottaakin. Takapakkeja tulee aina, ne on vaan annettava itselleen anteeksi ja jatkettava suuremmalla vaihteella eteenpäin. Vasta dieetin jälkeen sitten näkee kuinka pahasti lähtee lapasesta vai lähteekö. Sitä tietoa odotellessa ;)

Mutta nyt alkaa rönsyillä sen verran pahasti, että taitaa olla parempi painua sohvannurkkaan nauttimaan iltapalarahkaa. 

Syksyistä viikonlopun odotusta!

Ps. Rampe kirjoitti blogissaan Kaisa Jaakkolan kirjasta pienen pätkän ja se pätkä kolahti myös minuun. Käykäähän lukemassa! Se löytyy täältä.