Dieetistä lipsuminen vs uuden elämäntavan opettelu

Olen pyöritellyt ajatusta mielessäni jo jonkun aikaa. Dieetin jälkeinen aika jännittää hieman, varsinkin kun se päättyy juuri joulukuun alussa. Kaupat täynnä jouluherkkuja, on pikkujouluja, kahvipöydissä joulutorttuja kaikkien muiden herkkujen lisäksi janiinedelleen. Tiukan dieetin jälkeen on vaarana, että syöminen/herkuttelu lähtee täysin lapasesta. Ja tiukalla dieetilläkään ei tarkoitus ole kuitenkaan jatkaa. Pitäisi löytää se järkevä (ja toimiva) keskitie.

Painoahan en ole enää montaa kiloa meinannut pudottaa. (Kunhan se helkkarin -20 kilon rajapyykki on saavutettu niin riittää... :D ) Kropan muoto, koostumus ja voima ovat tärkeämmällä sijalla kuin paino. Se on numeroita. Omasta olotilasta ja toki omasta peilikuvastakin riippuu se, onko itseensä tyytyväinen vai ei. Tai näin siis ainakin minulla.

Nyt isänpäivä-viikonloppuna sain ajatukseni jotenkin kasaan. Ja päädyin tähän vaihtoehtoon: jatkan dieettiä, mutta hieman soveltaen. Elämässä tulee juhlahetkiä, kuten nyt esimerkiksi isänpäivä. En halua loputtomiin hokea ihmisten luona kyläillessä tai läheisten juhlahetkiä juhlistaessa "mä olen dieetillä, ei pysty". Itsestä se tuntuu ehkä hieman epäkohteliaaltakin, vaikka varmasti kaikki läheiseni ymmärtävät miksi kieltäydyn herkuista ja tuon jopa omia eväitä mukanani. Enkä nyt tarkoita, että kohteliaisuudesta pitäisi aina olla pullaa puputtamassa, mutta juurikin hieman juhlavammissa tilanteissa totaalikieltäytyminen tuntuu itsestäni ehkä hieman tökeröltä. (Vaikka en pidä jonkun muun kieltäytymistä tökerönä. Ristiriitaista, tiedän.)

Lauantaina käytiin siis juhlistamassa lasten vaaria ja pappaa. Molempien kahvipöydissä söin vähän. Suurin osa päivästä meni ruuatta, mikä kostautui naposteluna illalla. Tässä meni vikaan, eikä ole kovin fiksua skipata ruokia kiireen takia. Ehkä ensi kerralla vastaavassa tilanteessa osaan hieman ennakoida. Tai sitten en. Tässä asiassa saa näköjään hakata päätään seinään vieläkin.. Sunnuntaina juhlistimme kunnolla mieheni isänpäivää. Pidin tankkauspäivän, enkä uhrannut ajatustakaan sille mitä syön ja kuinka paljon ja mitkä ovat syömieni ruokien ravintoarvot. Todella rentouttavaa :). Olimme lasten kanssa leiponeet isille kakkua, leffan kanssa syötiin karkkia ja illalla teimme miehen kanssa yhdessä pitsaa.


Rakkaudella leivottu, lasten koristelema <3

Red velvet kakku kivasti myös sisältä punainen :)

Palataanpas tuohon sovellettuun dieettiin. Tarkoittaa siis sitä, että jatkan dieettiohjeiden mukaan, mutta välillä "erikoistapauksissa" voin soveltaa ruuan tai korvata sen muulla. Esimerkiksi viime viikolla kävin ystäväni kanssa kahvilla. Otin salaatin, jolla korvasin yhden päivän ruuistani. Salaatti oli pääpiirteittäin dieettiin soveltuva (kastiketta lukuunottamatta), mutta tietenkään en tiedä kuinka monta grammaa salaatista oli lihaa tai kasviksia jne. Erikoistapauksia ei tule tietenkään joka päivä, eikä tarkoitus olekaan istua iltoja karkkipussin äärellä. Mutta silloin tällöin niitä on ja tulee. Huomisiin vaatekutsuihini leivon piimäkakkua ja aion myös itse maistaa palan. Joku varmasti ajattelee ""niin sekin akka sitten repsahti", mutta siinäpähän sitten ajattelee. Projektini on kohta kestänyt puolitoista vuotta, kyseessä ei siis ole mikään 12 viikon dieetti, jonka jälkeen voisin tehdä ja syödä mitä haluan. Saavutettuja tuloksia ei kannata "hukata", mutta koska koko projektini on nimenomaan "elämäntaparemontti" eikä "dieetti" niin haluan opetella tämän loppudieetin ajan sitä normaalia elämää, jossa minulla riittää vielä opeteltavaa. Sallivaa, syyllisyysvapaata, terveellistä, järkevää ja tasapainoista syömistä. Kohtuutta. En voi koskaan palata vanhoihin kaavoihin jos en halua lihoa kaikkea takaisin. Tarkoitus ei ole myöskään olla mikään nälkäkurki, joten laihduttaminenkaan ei jatku ikuisuuksia. Hienon pohjan elämäntaparemontille rakensin jo ennen dieettiä. Dieetille ryhdyin saadakseni ammattilaisten tekemät ohjeet dieettisyömiselle ja treenaamiselle. Halusin myös tietää kuinka paljon voin oikeasti syödä lihomatta, painonpudotukseni kun tosiaan tyssäsi siihen kun söin liian vähän. Ihminen tarvitsee yllättävän paljon ruokaa pelkästään perustoimintoihin ja sen määrän hahmottaminen oli yksinään vaikeaa. Halusin myös haastaa itseni treenin osalta ja tiesin, että fitfarm on siihen tarkoitukseen loistava.

Nyt on superdieetti extran neljäs viikko menossa. Enää vajaat kolme viikkoa jäljellä. Se menee nopeasti vaikka hetkittäin ei siltä tunnukaan.... Se on myös sopiva aika tasapainottaa dieettiä hiljalleen kohti "normaalielämää". Ja normaalilla tarkoitan toki vain omaa elämääni ja syömistäni. Jollekin toiselle on normaalia olla koko vuosi kisadieetillä tai vastaavasti syödä ihan mitä milloinkin mieli tekee, kukin tavallaan :) 

Ja sekavan sepustuksen (ainahan nää raapustukset taitaa olla...) loppuun vielä viime viikon treeni- ja liikuntakalenteri:
  • Maanantaina tuplarattaiden kanssa Lidliin, tehokasta kävelyä yhteensä noin 30 min. EFBW3 treeni  (kokovartalon treeni) kuntosalilla.
  • Tiistaina lepopäivä. Ystävän kanssa kahvilla.
  • Keskiviikkona kävellen tuplien kanssa Tokmannille ja Prismaan, koko reissu kesti noin kaksi tuntia. Illalla kotitreeni alakropalle.
  • Torstaina kävellen tuplien kanssa kolmeen eri kauppaan, reissussa noin kaksi tuntia. Illalla ohjattu kahvakuulatunti, kesto 45min.
  • Perjantaina kotitreeni yläkropalle ilman sykkeennostoja, vatsoja ja punnerruksia. (Todella kiire päivä, mutta en halunnut treeniä jättää väliinkään.)
  • Lauantaina lepo. Käytiin lahjomassa lasten vaari ja pappa.
  • Sunnuntaina Isänpäivä. Lepo ja tankkauspäivä.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Kävin tänään Lidlissä ostamassa S-koon vaatteita!! Aika mahtava fiilis :)



Kommentit

  1. Ostin viime elokuussa bikinichallengen ohjeet. Noudattelin niitä osittain, tein tosin omia treenejä kun en halunnut tehdä pelkkiä Fitfarmin treenejä, jotka olivat mun makuun liian jalkapainotteisia. Lisäksi juoksin lenkkejä, vaikka se oli tässä ohjelmassa "kiellettyä". Tästä syystä jouduin soveltamaan myös ruokavaliota hiilareita lisäämällä. Totesin, että vaikka ostaisin minkä ohjelman, elän kuitenkin omaa elämääni ja asiat täytyy soveltaa omaan elämääni sopiviksi. Ei voi olla niin, että tulostan netistä jonkun treeni- ja ruoka-ainelistan ja sitten noudatan sitä orjallisesti 10 viikkoa, sopi se mulle tai ei. Noi Fitfarmin ohjeethan ovat samat kaikille osallistujille, ainakin tossa bc:ssä oli, ja osallistujia oli 800 ja enemmänkin, eihän mitenkään kaikki sovi kaikille, väkisinkin on sovellettava. Ja koska tollaisia "diettejä" ei voi kuitenkaan kukaan loputtomiin jatkaa, uskon itse siihen että etenkin siinä vaiheessa kun pudotettavia kiloja ei juuri enää ole, on uskallettava soveltaa ja löydettävä itselleen se oma kultainen keskitie terveellisen elämän ja herkkujen seassa :) Koska ainakin omasta mielestäni laihduttaminen on helppoa, se tasapainoilu ja sopivan painon ylläpitäminen on paljon vaikeampaa.

    -Hanna
    hansuhoo.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, hyvin sanottu :) Olen samaa mieltä tuosta että laihduttaminen on helpompaa kuin ylläpito. Ja siksi se laihduttamisen jälkeinen elämä hieman jännittääkin. Mutta mitään ei opi jos ei opettele ja sitä tässä nyt koitetaan :)

      Poista
  2. Ei voi muuta sanoa kuin, että aamen. Totta joka sana mitä sanoit. Tosi hieno saavutus Asta, saat olla ylpeä itsestäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ja olen kyllä ylpeä itsestäni :) Vielä on projekti kesken ja paljon opeteltavaa löytyy, mutta pitkällä ollaan jo :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit