Sulamo ja ajatusten sulattelua

Kuvat on vaunulenkiltä kotimme lähistöltä. Asumme kivenheiton päässä keskustasta ja silti maisemien perusteella voisi luulla asuvansa maalla <3. Maalla osittain kasvaneena kaupunkilaisena, paikka on minulle juuri sopiva :D. Olen tässä kuussa löytänyt uusia kävelyreittejä. Olen vain lähtenyt kävelemään tietämättä oikeastaan kunnolla missä edes olen :) Ihania on maisemat.

Liityin perjantaina sulamo.fi palveluun neljäksi viikoksi. Kyseessä siis uusi versio Kalorilaskurista. Kaloreita laskemalla aloitin viimeksikin (jaksoin laskea yli 70 päivää) ja silloin se oli toimiva ratkaisu, joten ajattelin nyt kokeilla samaa.

Kalorilaskennan huonot puolet:
-aikaa vievää
-ruuan jatkuva punnitseminen

Hyvät puolet:
-tiedän kuinka paljon oikeasti syön
-ei tule naposteltua (esim lapsille leipää tehdessä ei tule höylättyä juustoa ohimennen itsellekin)
-syön sen verran, että olen kylläinen (En ota lisää vain sen takia, että ruoka on hyvää, koska en jaksa uudelleen punnita.)
-Näen onko ruokailuajat/-välit kunnossa.
-kalorilaskenta mahdollistaa myös herkuttelun, mutta se pysyy kontrollissa paremmin.

Tähän mennessä kalorilaskenta on sujunut ihan mukavasti. Toki eipä sitä ole vielä montaa päivää takanakaan. Suunnittelin viikonloppuna treenaavani tankotanssia ja muutenkin liikkuvani ja tekeväni pihahommia. No, pienimmäinen tuli korkeaan kuumeeseen ja olin kaksi päivää vauvan ihmispatjana sohvalla, kun häntä ei saanut laskea sylistään edes hetkeksi, kun heti alkoi huuto. Tänään maanantaina aamupaino oli 83,9kg, puoli kiloa vähemmän kuin perjantaina.
Poika on edelleen pahassa flunssassa ja itsekin olen väsynyt, kun eilen poika nukahti vasta yhden aikaan yöllä, joten treenaamisesta tulee tuskin tänäänkään mitään. (Tätäkin tekstiä olen kirjoittanut lauantaista lähtien aina pojan nukkuessa pienen hetken poissa sylistä.)  Onneksi sain eilen aamulla nukkua pari tuntia pidempään, kun poika kelpuutti miehen hetkellisesti patjakseen.

Olen koittanut tässä projektin edetessä pohtia myös tuota laihduttamisen henkistä puolta, jotta ymmärtäisin paremmin mikä meni vikaan, kun kilot tuli hankittua takaisin. Yksi asia ainakin minkä oivalsin on se, että minä-kuva oli laihdutuksen lopussa edelleen hieman vääristynyt, enkä tajunnut lopettaa laihduttamista ja aloittaa ylläpitoa. Paloin tavallaan loppuun, kun koko ajan mietin "vielä painoa alas, vielä vielä". Luulin osaavani keskittyä mittanauhaan ja kehonkoostumukseen, vaikka koko ajan kyttäsin painoani. Ja vaikka olin suurimmaksi osaksi tyytyväinen peilikuvaani ja tiesin vaatekokoni ja olin siihen tyytyväinen, muistan usein hämmästyneeni joitakin muiden ihmisten kommentteja enkä oikein osannut sisäistää niitä. Esimerkiksi yksi personal trainet sanoi minun tehneen valtavan työn ja olen onnistunut hienosti. Itse mietin, että enhän mä vielä ole tarpeeksi hyvässä kunnossa. Tottakai aina voi olla laihempi tai lihasta voisi olla enempi, mutta kyllä se minä-kuva laahaa aina turhan paljon perässä. Tällä hetkellä olen sisäistänyt millainen olin kaksi vuotta sitten. En kuvittele olevani tällä hetkellä kunnossa, tiedän painon olevan liikalihavuuden puolella ja silti hämmästyn nähdessäni itseni liikuntasalin peilistä. "Kuka tuo on?! Ai kauhea, kun olenkin iso!" Tällä kertaa aion työstää myös pääkoppaani kropan ohella. Ja olen ajatellut myös ottaa tarvittaessa hieman mentaalivalmennusta, jos alkaa tuntua taas siltä, ettei mikään riitä. Haluan liikunnallisen ja terveellisen elämäntavan, mihin mahtuu myös ne herkuttelu- ja juhlahetket. En halua olla itseeni jatkuvasti tyytymätön, enkä sellaista ajattelumallia halua myöskään siirtää tyttärellemme. Tajuan nyt olleeni mahtavassa kunnossa jo silloin kun painoin vielä lähemmäs 70 kiloa. Parhaimmillaan painoin 64,4 kiloa. Ja SILTI en osannut päästää irti siitä ajatuksesta, että vielä pitää pudottaa. No ei olisi tarvinnut :D.

Toivottavasti tällä kertaa pääkoppa pysyy mukana. Tavoitepainoni on 60-67 kiloa. Haarukka on iso, koska haluan oppia keskittymään siihen kehonkoostumukseen enkä pelkkään painoon. Jos lihasmassa on olematonta ei se painokaan saa olla korkea. Jos taas jaksan hankkia lihakseni takaisin tuo 67 kiloa riittää mainiosti. Sanotaan nyt vaikka, että sitten kun mahdun kaikkiin vaatehuoneeni vaatteisiin, voin olla itseeni hyvinkin tyytyväinen :D

Muoks. Kerkesin kuin kerkesinkin treenaamaan, kun poika viihtyi ilman äitiä. 10km kuntopyörällä ja 25min tangolla :)