Tasapainoa elämään etsimässä..

Liikunta- ja treenikalenterit heti alkuun, kun viimeksi en ehtinyt:

Viikko 19:

• Maanantaina sali 1h 5min selkä-olkapäät.
• Tiistaina sali 55min etureidet-vatsa (tyttäreni oli salilla mukana Leikki-Lumossa :) )
• Torstaina sali 45min. Käytiin personal trainerin kanssa liikeratoja läpi ja pt tarkisti, että teen kaikki oikein. Suositteli myös gripsien ostamista, jotta saan enemmän romua tankoon koska voimaa kuitenkin riittää.
• Perjantaina sali 1h10min rinta-hauikset-ojentajat + intervalli juoksumatolla 15min 2,06km.
• Lauantaina sali 2h5min takareidet-pakarat-pohkeet-vatsa.

Viikko 20:

Liikunnat iso pyöreä nolla. Mitä nyt häissä tuli tanssittua ja järvessäkin tuli pulahdettua niin lauantaina (+13 astetta) kuin sunnuntainakin (+14 astetta) :)

Ja tällä viikolla (vko 21) 

• Maanantaina kuntopyörällä 50min 17,85km.
• Tiistaina 1h5min selkä-olkapäät.
• Pihahommia keskiviikkona ja torstaina.

Ja siinä ne. Tiistain treeni oli uudella ohjelmalla ja tykkäsin kyllä. Ohjelmaan oli tullut leuanvetoa ja olkapäille triplasarja (huhhuh!).

Ja sitten tuohon otsikkooni...

Koko tämän valmennuksen ajan päällimmäisenä ajatuksena on ollut kiire. Äkkiä salille, äkkiä kotiin tekemään eväitä, äkkiä sitä ja äkkiä tätä. Yhtä suorittamista alusta loppuun. Täytyy ehtiä tekemään neljä salitreeniä, en tiedä ehditäänkö kyläilemään jne jne. EI mukavaa. Ja pidemmän päälle siitä kärsii koko perhe. Lapset alkoivat jo oireilemaan ikäväänsä. Itkua ja jalassa kiinni roikkumista, niistä sen tunnistaa vaikka toinen lapsista ei osaa ikäväänsä vielä sanoin ilmaista. Isompi sitten ilmaisi jo sanoinkin: "äiti mun on sua ikävä" on tullut kuultua moneen kertaan. Ja kyllä teki pahaa kun tytär sanoi: "äiti voitko sä jättää sen kuntosalin väliin kun mennään tivoliin?". Tottakai oltiin menossa tivoliin kun sellainen kerrankin kaupungissa on ja aikataulut oli järjestetty niin että ehditään, mutta eihän kohta 5v sellaista voinut tietää. Pelkäsi, että äiti menee salille ja tivoli jääkin välistä. Tuntuu pahalta edes kirjoittaa tätä... 

 Kaiken lisäksi olen sellainen ihminen jonka pinna kiristyy kun on nälkä. Ja nyt on nälkä aamusta iltaan. Minulla on fyysisesti raskas työ. Ja vanhassa kahdeksan kerroksisessa kerrostalossa on näillä keleillä (eilen varjossa 27 vielä illallakin) todella tuskaista, ilma ei liiku mihinkään. Päivät on tavaroiden roudaamista, portaiden ravaamista ja ahtaissa paikoissa työskentelyä. Ja hyvässä lykyssä pitkähihainen päällä esim praimeria levittäessä (jokainen praimeria levittänyt tietää että sitä on koko kroppa täynnä jos ei suojaa itseään vaatteilla. Ei se iholla vaarallista ole, mutta jos ei halua muistuttaa ihoaan luovaa käärmettä seuraavat kolme päivää niin pitkähihaisen käyttö on suositeltavaa :D ). Lisäksi talossa on täysin surkea hissi. Edellispäivänä se lakkasi toimimasta kokonaan ja sitten sainkin roudata isoa työmaa imuria kahdeksanteen kerrokseen.. En tiedä miltä uitettu sika näyttää, mutta siltä tuntuu jokaisen työpäivän jälkeen. Eilen yksi työmiehistä sanoikin (itsestään), että on  kuin suihkussa käynyt (vaatteet ja naama hiestä märkiä). Älkää ymmärtäkö väärin, tykkään työstäni, motivaatio ja halu oppia tälle alalle on kova (eilenkin onnesta soikeana tein ensimmäistä kertaa pieniä lattiavaluja, vaikka kuraämpärin raahaaminen pisin päivää ei kevyttä hommaa olekaan :D ) ja tykkään fyysisestä työstä, mutta se nälkä ei auta asiaa... Mielessä onkin käynyt, että pitäisikö varata online pt tunti ja kysäistä riittääkö tuo 1950 kaloria päivässä minun kohdallani ihan oikeasti. 

Nyt haluankin tasapainottaa elämääni.

Yksi isäni lempilauseista, jota hän käyttää usein on: "Perhe tulee aina ensin." Ja niin se tulee minunkin kohdallani. 

Äidinkin on pidettävä huolta itsestään, harrastettava ja tehtävä muutakin kuin hoitaa lapsia, mutta ei kuitenkaan perheen hyvinvoinnin kustannuksella. Ilmoitin valmentajalle, että haluan kolmijakoisen treeniohjelman nelijakoisen tilalle. Päätin, että kahvakuulassa (tunti muuttui puolesta tunnista 45 minuuttiin) käyn vain noin joka toinen viikko. Aerobisia en jaksa edes stressata, koska työ on niin fyysinen. Isomman lapsista  otan välillä salille mukaan kuntosalin leikkipaikalle (siellä on hoitaja koko ajan paikalla). Nuorempi pääsee sinne varmaan noin puolen vuoden päästä, ikäraja on kolme vuotta ja poika on nyt reilut 2v. 

Motivaatio on kovilla tällä hetkellä. En todellakaan aio luovuttaa, mutta nyt on löydettävä se kultainen keskitie. En halua laiminlyödä perhettä ja ystäviäkin olisi kiva joskus nähdä... Salitreenaamisesta tykkään, se on jo lähes intohimo, mutta tällä hetkellä se ei siltä kunnolla tunnu. Haluan palauttaa sen onnen tunteen treenaamiseen, enkä miettiä koko ajan salilla ollessani: "Kello on jo noin paljon, nyt äkkiä, että ehdin lukemaan lapsille iltasadun".

Eli pakko pois treenamisesta ja ilo takaisin! Joskus on kiva lähteä ystävän kanssa kävelylle sen sijasta, että juoksee verenmaku suussa juoksumatolla sitä pakollista intervallia.

Ja ruoka. Pinnani on dieetin vuoksi todella piukalla. Ja olen temperamenttinen luonne muutenkin, joten räjähdysvaara kuplii koko ajan pinnan alla. Ei kivaa perheelle eikä minullekaan. Mieskin sanoi, että ei siinä mitään jos olen valmennuksen ajan vähemmän kotona, mutta sen vähäisen ajan pitäisi olla laadukasta. Osui ja upposi, mies on oikeassa. Häntä suurempaa tukijaa ei voi olla. Hoitaa kodin ja lapset, kun minä treenaan. Tiskaa eväskipponi, kun minä treenaan... Ja kuuntelee kiukkuani, kun minun on nälkä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Olenkin päättänyt suhtautua ruokaan rennommin. Jos otan joskus jotain kahvipöydästä, se ei maata kaada. Söin kääretorttua äitienpäivän kunniaksi ja syön tänään kuorrutetun donitsin yhdessä perheeni kanssa miehen ja minun 8v päivän kunniaksi. Ei kaadu maa eikä mikään muukaan. Söin töissä pienen vohvelisuklaakeksin, kun työkaveri tarjosi (pullista ja munkeista ja suklaista olen tähän asti töissä kieltäytynyt kohteliaasti). Totesin päässäni, että *piip* ihan sama, hymyilin ja kiitin keksistä. Ja hyvää oli! En myöskään ole jaksanut stressata, jos kalkkunaleike on loppunut kesken ohjeen mukaisesta grammamäärästä ja laittanut raejuustoa tilalle. Noudatan 95% ajasta ruokavaliota (ei ne eiliset miehen karkkilaatikosta pihistetyt karkitkaan kuuluneet listalle) ja se saa riittää.  Saan pienestä lipsumisesta huolimatta tuloksia. Viime viikonlopun jäljiltä paino nousi hieman. Tänään kehonkoostumusmittari näytti viime viikon tuloksiin verrattuna + 700g, mutta rasvaprosentti putosi 0,2 prosenttia ja lihasmassa kasvoi 0,2 prosenttia. Rasvan väheneminen ja lihaksen lisääntyminen riittää minulle. Tottakai saisin suurempia tuloksia ja nopeammin jos pysyisin tiukasti ruokavaliossa. Mutta onko se sen arvoista, että stressaa koko ajan? Ja puhun nyt vain itsestäni, maa on täynnä huikeita naisia, jotka pystyvät, jaksavat ja haluavat dieetata oikein ja sata prosenttisesti. Tottakai tiukkaakin tiukemmat vatsalihakset ja jäätävä haba olisivat mahtavia, mutta en ole valmis tekemään sitä valtavaa työmäärää mitä se vaatisi. EN OLE täysin tyytäväinen kroppaani tällä hetkellä ja siksi en ole luovuttamassa. Mutta opettelen rakastamaan itseäni myös hieman pehmeämpänä ja tekemään tuloksia hitaammin mitä voisin, jos panostaisin täysillä, jotta pääkoppani pysyy paremmin kasassa ja olisin mukavampaa seuraa läheisilleni :D.

Treenaaminen siis jatkuu ja dieettikin jatkuu 95%:sesti. En ala mussuttaa säkkitolkulla karkkia tai tilaamaan pitsoja, mutta tyttären synttäreillä aion syödä kakkua ja aina välillä otan osaa työkavereiden tarjoamiin herkkuihin. Ehkäpä se on sitä tasapainoa, jota kaipaan :)

Joten suuri hatunnosto teille kaikille, jotka jaksatte painaa sata lasissa kohti tavoitteitanne! Minä aion hieman keventää kaasujalkaa. Saavutan tavoitteeni, mutta hieman hitaammin.  Nautin perheestä ja kesästä ja niistä tuloksista joita saavutan astetta vähemmällä treenillä ja astetta sallivammalla asenteella :)

Ai niin ne tulokset. Kuudessa viikossa -3,6kg, rasvaprosentti -3,9% ja lihasmassa +1,8%. Hitaasti mutta varmasti kohti omia tavoitteita ;)

Ja loppuun vielä vähän rakkautta ;) :D

Häissä :)

Sain rakkaalta eilen kahdeksan ruusua,
tänään on yhteisiä vuosia takana
tasan kahdeksan <3

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Täällä helteet jatkuu, mittarissa 26 astetta tällä hetkellä :)