Flunssaa (taas) ja väärää ruokaa (edelleen)

No niin, pikkasen tuli taukoa kirjoittamiseen flunssan ja synttärikiireiden takia.

Viikon 10 liikunta- ja treenikalenteri:

  • Maanantaina 1,5h kuntosali: selkä-takareidet-hauis-vatsa.
  • Tiistaina HIIT-kahvakuula 30min + noin 10 km kuntopyörällä 33min.
  • Keskiviikkona Lumo fit-tunti 45min.
  • (Torstaina Jutan luento)

Viikon 11 liikunta- ja treenikalenteri:
  • Maanantaina Lumo fit- tunti (toiminnallista harjoittelua painoilla ja ilman) 45min.
  • Tiistaina HIIT-kahvakuula+18,5min kuntopyörällä 5,15km.
Ja sitten keskiviikkona hyökkäsi flunssa kimppuun. Pelkkä liikkuminen tuntui lihaksissa (rankan treenin + flunssasta johtuva lihassärky = "ai ai ai ai"- kun liikahtaakin :D ) Loppuviikkoa kohden olo alkoi kohentua, mutta poikamme synttärijärjestelyiden ja synttäreiden + rääppiäisvieraiden jälkeen ei paljoa aikaa jäänyt mihinkään muuhun. Kyykkyhaastetta olen kuitenkin suorittanut tunnollisesti.

Kakun sain kuin sainkin valmiiksi ja
kyllä sitä on viime päivät tullut syötyäkin....

Tämä viikko on treenien osalta mennyt nyt jo paremmin kuin viime viikko. Mutta... Iso MUTTA. Syöminen on edelleen retuperällä. Ja juominen. Hyi minä.... Kroppa tuntuu ja näyttää pullataikinalta. Olo on iso ja turvonnut. Toki heti tuntuu vähemmän tukevalta, kun saa jo pelkän juomisen kuntoon, mutta tämä alkaa olla jo naurettavaa. Sentään edistystä siinä, että vaikka syön mitä sattuu niin nyt se alkaa tuntua hölmöltä, tai no, entistäkin hölmömmältä. Kaiken lisäksi on alkanut jännittää niiden dieettiä edeltävien kuvien ottaminen. Veikkaanpa että vertailukuvat sd:n loppukuvien ja tämän hetkinen olemuksen välillä on surullista katsottavaa... Kyllä se rasva kertyy takaisin jos ei ole tarkkana... Treeneihin meneminen ei onneksi tunnu työläältä ja tänään pyyhin pölyt kotikuntopyörästäkin, joten täysin surkeaksi ei ole touhu sentään mennyt. Joten eiköhän se tästä. Ja viimeistään ensi kuun puolessa välissä loppuu tää hölmöily syömisten suhteen. Ihan kuin olisin viime viikot syönyt "mielihalujen varastoon" tulevaa puolta vuotta ajatellen :D 

Pahoittelen valivali tekstiä, mutta kuten joskus ennenkin olen maininnut niin haluan olla rehellinen siitä miten painonpudotus ja koko tämä projekti menee ja etenee. Usein törmää siihen ajatukseen, että "hyvä ton on sanoa, kun se on jo laihtunut". Kamppailua tämä on edelleen ja syöminen (lue herkuttelu) on mun heikko kohta, mitä sitä kieltämään. Ja ei se laihtuminen takaa kilojen poissa pysymistä, pakko sen eteen on jatkuvasti tehtävä töitä. 

Sykemittarinkin kaivoin taas laatikon pohjalta. Fit tunnilla kulutin mittarin mukaan 469 kaloria, rasvanpoltto oli 52,93. Ja se mitä treenin aikana kerkesin mittaria vilkuilemaan niin korkeimmillaan syke oli 173 :D 

Tänään kotiin tullessa minua odotti yllätys: 

Mies toi minulle ruusuja <3

Ja toi se pitsaa myös :D 

Elämä on. ;)

Ps. Tervetuloa uusille lukijoille! Mä lupaan, ettette joudu lukeen "pitsa-herkku-valivali"-tekstejä kovin pitkään ;)

Kommentit

  1. Kyllä se vaan on niin, että kun on joku heikkous/addigtio niin ei siitä koskaan eroon pääse ha se on jatkuvaa taistelua. Sama homma mulla, että makeat on suuri heikkous ja aina saa olla taistelemassa itsensä kanssa, ettei söis mitään älyttömiä määriä herkkuja vaan joskus jotain pientä. Sillä periaattella menen itsekkin oman blogin kanssa, että höpisen siellä totuuden mukaisesti ja jaan omia ahatuksia, jos se ei jotain miellytä niin ei ole pakko lukea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se "addiktio" saattaa hiukan ns laimeta kun tarpeeksi kauan on ilman, mutta heti kun menee taas siihen karkkiin sortumaan niin taas saa käydä saman taistelun läpi :D Ja tuo on hyvä asenne: jos ei kiinnosta ei kannata lukea. Näinhän se menee :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit