Oivaltaen eteenpäin

Mieliala on kohentunut. Aika jännä miten se mieliala heittelee ihan muutaman päivän sisällä. Välillä iskee epätoivo ja välillä oivaltaa olevansa jo pitkällä verrattuna lähtötilanteeseen. Oivalluksia on tullut useampiakin tammikuun laihdutuslehtiä lukiessa. Päätin, etten jatka Muscle & Fitness Hers -lehden tilaamista vaan ostan irtonumeroita eri lehdistä sen perusteella mikä kiinnostaa. M&F Hers lehdessä on paljon hyvää, mutta se on suurelta osin sellaista "nippelitietoa" mitä en koe tarvitsevani. Treeniohjeet on hyviä ja niitä olen paljon salilla käyttänytkin (ja käytän jatkossakin).
Näin tammikuussa erilaisia laihdutuslehtiä ja -juttuja löytyy paljon ja olenkin jo ostanut kg- ja Me Naiset Kilot veks!-lehdet. (voin suositella molempia!)

Ja niitä oivalluksia:

Googlen kuvahaku

Varpu Tavi kirjoitti kolumnissaan mm näin: "Pakonomainen dieettaaminen ei kuitenkaan ole elinkautistuomio. Sen sijaan suosittelen laihtuvaa elämäntapaa. Laihtuvassa elämäntavassakaan ei ole sallittuja ja kiellettyjä ruokia, mikään ruokaryhmä ei ole hyvä tai paha. Sen sijaan laihtuvaa elämäntapaa viettävä tekee vapaaehtoisia valintoja." "Kolmas laihtuvan elämäntavan keino on sallittu ja hallittu juhliminen. Kun alun perin tekee itselleen selväksi, ettei ole hyviä tai pahoja ruokia vaan ainoastaan tilannekohtaisia valintoja, juhlissa voi valita tietoisen herkuttelun. Valitsen sen, etten syö juustokakkua arkisin, mutta juhlatilanteessa nautin ison kimpaleen vailla syyllisyydentuntoja. Jokaikisestä suupalasta mielihyvää tuntien."

Oivallukseni: Osaan nykyään syödä mitä tahansa ilman syyllisyydentuntoja, jokaikisestä suupalasta nauttien. (Saatan tuntea syyllisyyttä siitä, että itsekuri pettää, mutta kyseisen ruuan syömisestä en.) Olen tajunnut, ettei herkkujen syömisessä ole mitään pointtia jos siitä tuntee syyllisyyttä. Herkkujen kuuluu olla herkullisia, nautinnollisia. Jos tuntee syyllisyyttä syömästään ruuasta niin eikös ne kalorit ole silloin olleet täysin turhia. Kropallehan herkkujen kalorit on täysin turhia, mutta jos mieli nauttii kyseisestä ruuasta niin en laske sitä täysin turhaksi. Jos mieli taas tuntee syyllisyyttä siitä, niin kalorit menee suoraan vyötärölle ihan turhaan. Sekavaa tekstiä, toivottavasti joku tajusin pointinkin :D. Omat herkuttelut on nykyään jo tietoisia valintoja eikä enää kauheeta mättäämistä ilman, että edes tajuaa kuinka paljon syö. Tässä asiassa olen pitkällä verrattuna lähtötilanteeseen.

Samaisessa Kg-lehdessä kliinisen psykologian ja psykoterapian professori Raimo Lappalainen sanoi näin: "On aivan inhimillistä lohduttautua ruolla, ja kaikki sitä jossain vaiheessa tekevätkin. Täytyy vain tarkkailla, ettei sitä tee koko ajan."

Oivallus: Tiedostan olevani tunnesyöjä ja olen oppinut tunnistamaan tilanteet joissa syön/haluaisin syödä tunteeseen. Tässäkin asiassa olen jo pitkällä, koska ennen projektiani en koko asiaa edes tajunnut.

Googlen kuvahaku

Keula kohti uutta elämää- jutussa Patrik Borg kirjoitti mm näin: "Pysyvien tulosten saamiseksi tärkeintä ei ole raju aloitus vaan jaksaminen ja motivaation ylläpito." "Kun suhtaudut painonpudotukseen oppimisprosessina, jokainen pienikin askel eteenpäin on voitto, onnistumisen kokemuksia tulee pitkin matkaa ja osaat suhtautua takaiskuihin armollisesti."

Oivallus: Itselläni tämä toimi/toimii yhä. Aloitin kuluttamalla enemmän kuin söin. Mikään ruoka ei ollut kiellettyä. Sain hyvän ja mukavan alun painonpudotukseen mikä antoi lisää motivaatiota. Pikkuhiljaa olen tehnyt muutoksia elämäntapoihin, näin muutos ei ollut kerralla liian raju. Jos olisin aloittanut superdieetillä enkä ryhtynyt siihen vasta reilun vuoden elämäntaparemontin jälkeen, koko homma olisi kosahtanut alkumetreillä.

Borg kirjoitti Kilot veks!-lehdessä myös näin: "Painonpudotus voi tyssätä niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin unenpuutteeseen. Ihmisillä on taipumusta liioitella liikunnan vaikutusta painoon, mutta unen merkitystä vähätellään. Univaje vaikuttaa elimistön hormonitasapainoon, lisää makeanhimoa ja altistaa ylipainolle. Hyvin nukkuneena jaksat myös liikkua ja syödä paremmin."

Oivallus: Uuups! Tässä on itselläni paljon petrattavaa. Tietoa asiasta minulla on ollut ennenkin ja olen paljon lukenut unen vaikutuksesta ja olen tiedostanut myös sen, että väsyneenä mielitekoja on paljon enemmän ja niitä on vaikeampi vastustaa. Siltikään en nuku tarpeeksi. Tuon nukkumisen voisi myös lisätä uudenvuoden lupauksiin kehonhuollon kaveriksi.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla ohjenuorana muille, kunhan vain kerroin mikä toimi/toimii minulla. Jollekin toiselle raju aloitus voi olla juurikin se potku persuksille mikä saa elämäntavat kohdilleen, mutta itseni tuntien tämä "maltti on valttia" -tapa toimii minulla parhaiten.

Päivi Nyqvist Kilot veks! lehdessä: "Aikaisemmin kaikki vaatteet olivat mustia. Kun laihduin, keltaisesta tuli voimavärini."

Tajusin, että oma voimavärini on pinkki :D

Värikästä vuoden alkua!