2020

 Tämä vuosi on ollut uuden opettelua meille kaikille. Osalle se on tuonut mukanaan haasteita jaksamisessa ja yksinäisyyttä. Osa taas on nauttinut tahdin rauhoittumisesta ja hiljentymisestä kotiin sekä luonnon pariin. Mielipiteitä tämän vuoden vaikutuksista on varmasti yhtä monta kuin on kokijaakin.

Itselleni tämä vuosi on ollut uskomattomien oivallusten vuosi. Ja rohkeuden vuosi. Unelmien myöntämisessä on jotain yllättävän pelottavaa. Myös silloin, kun niitä myöntää vain itselleen. On paljon helpompaa ajatella, että "En mä ehdi kuitenkaan. Kun on tota perhettäkin ja lapset pieniä. Ehkä mä sitten joskus toteutan näitä. Nää nyt on vaan tämmösiä hölmöjä unelmia."

Hölmöjä unelmia? Nelikymppisestä voi ne omat 16 vuotiaana pohditut unelmat tuntua hölmöiltä, lapsellisilta tai jopa täysin turhilta. Mutta eihän unelmiaan kuuluisi kovin kärkkäästi edes arvostella. Unelmat muuttuvat ja kasvavat yhdessä meidän kanssamme. Asia josta unelmoimme vasta viime vuonna voi tämän vuoden tapahtumien takia olla jo muuttunut. Joskus unelmat vain haipuvat pois ja joskus ne selkiytyvät, mutta koskaan ne eivät ole turhia tai hölmöjä. Meidän unelmamme saavat meidät motivoitumaan, pyrkimään eteenpäin ja tavoittelemaan jotain, mitä ilman unelmoimista emme uskaltaisi tavoitella.

Unelmiaan ei ole mikään pakko kuuluttaa maailmalle. Itselleen ne on silti hyvä myöntää.

Olen tänä vuonna uskaltanut hypätä pois sieltä tutusta ja turvallisesta. Pää kuhisee ideoita ja visioita ja yritän parhaani mukaan jäsennellä niitä. Ostin muistikirjan itselleni ja siihen en aio kirjoittaa mitään muuta kuin unelmiani ja visioitani tulevaisuudesta ja niistä välitavoitteista ja konkreettisista toimenpiteistä, joilla aion tavoitteisiini päästä. Onhan toki mahdollista, että kyseiset haaveet muuttuvat jo ennen kuin ehdin niitä saavuttaa, mutta se on vain elämää. Unelmia tulee ja menee ja siinä se elämän taika onkin.



Muista unelmoida! Ja sitten toteuttamaan niitä.

- Asta -

Kommentit

Suositut tekstit