Niskasta kiinni

No nyt on kunnollinen tavoite asetettu! Kunnollisella tarkoitan tarkkaa päämäärää ainaisen "yritän pudottaa muutaman kilon" -mutinan sijaan ;) Koko kesä (ja oikeastaan jo kevätkin) tuli mutistua, että haluan pudottaa vielä kiloja, mutten rohjennut (viitsinyt, saanut aikaiseksi...) asettaa kunnollista tavoitetta. Siis uutta tavoitetta, monia tavoitteitanihan olen jo saavuttanut. Jopa ne kauan kaipaamani shortsit ovat olleet tänä kesänä jalassa ihan "ihmisten ilmoillakin" :D. No, se päämäärä on nyt kirjattu paperille ja kyseinen paperi on teipattuna vaatehuoneeni ("äitin oma huone") seinälle, ettei se pääse vahingossakaan "unohtumaan". Tavoitteena on painaa 65 kiloa Tammijuhliin mennessä. Tammijuhlat ovat tammikuun puolen välin paikkeilla. Aikaa on siis noin viisi kuukautta. Tavoite on siis realistinen, mutta tulee kuitenkin vaatimaan kunnolla töitä. Ja tosiaan...huoh.... perjantaipainoni oli 72,4kg.... Huhhuh! Tiedän, että saan pari kiloa ihan sillä pois, että aloitan säännöllisen ruokailun ja liikunnan sekä muistan juoda pari litraa vettä päivän aikana (tuntuu taas sekin olevan yllättävän vaikeaa), mutta painonnousu on painonnousu. Kesäkiloja, hyi minua!

Päätöksen tein eilen ja koska olen oman projektini aikana todennut, että "aloitan huomenna" -ajatus saattaa siirtyä jatkuvasti eteenpäin niin päätin aloittaa heti. Eilen tein siis kotitreenin. Askelkyykkyjä, askelkyykkykävelyä 5kg käsipainojen kanssa, sumokyykkyjä, lankkuja (lopetin treenin siihen että noin 15 kiloa painava tyttäreni istui selän päällä lankkua tehdessäni). Treenasin myös kylkiä, hauiksia, olkapäitä ja ojentajia, koko kropan treeni siis.

Tänä aamuna herätessäni totesin auringon paistavan ja kun onnistuin tyrmäämään jokaisen tekosyyni minkä keksin, niin pistin muksut aamupalan jälkeen (itse söin vasta lenkin jälkeen) tuplarattaisiin ja lähdin noin puolen tunnin juoksulenkille. Vauhti pysyi yllä yhtä pysähdystä lukuunottamatta, kun nähtiin tuttu koirien kanssa lenkkeilemässä. Hiki tuli! Illalla lähdettiin vielä koko perhe kävellen lasten papan luokse. Tai no, minä ja mieheni kyllä hölkättiinkin, kun tytär polki niin lujaa :D Ruokapuoli on edelleen retuperällä, mutta päätettiin tällä viikolla, että herkkuja ei ostella. Ei varsinaisesti olla missään lakossa, eli jos jossain kahvilla ollaan niin kahvipöydän antimista ei tarvitse kieltäytyä, mutta kotiin niitä ei hamstrata.

Olen oppinut (onneksi!) olemaan ylpeä myös niistä pienistä onnistumisista. Ja voin sanoa, että tuntui hienolta hölkätä/juosta koko matka vaikka välillä tekikin mieli hidastaa tahtia. Olen myös onnellinen siitä, että pysyn lankussa jonkun aikaakin noin 15 kilon lisäpainolla. Noin vuosi sitten en olisi pystynyt kumpaankaan noista.

No nyt on tavoite tuotu julki, joten en pääse sitä enää perumaan ;)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! Muistakaahan olla ylpeitä itsestänne!