Kirottu vaaka! Vai oliko sittenkään?

Vaikka viimeksi jo kirjoitin, että matkanteko kohti tavoitteita on tällä kertaa hitaampaa, niin huomasin vaa'alla käymisen stressaavan minua. Joten heivasin vaa'an kaappiin noin puoleksitoista kuukaudeksi. Stressi vaa'asta alkoi helpottaa, mutta vaatteet alkoi hieman kiristää. Niinpä kaivoin vaa'an maanantaina jälleen kerran esille. Ja kyllähän se paino oli noussut, melkein kaksi kiloa. Matkanteko on tosiaan hitaampaa, kun menee taaksepäin! Kyllä, ärsytti. Mutta en masentunut. Tiedän mitä söin ja tiedän kuinka paljon jätin treenaamatta. Oma vika. Oli siitä vaa'attomuudesta myös hyötyä: huomasin että vaaka tuo myös hyviä asioita mukanaan, mikä puolestaan vähentää stressiä kyseisestä kapistuksesta.

Tässä oma listani:

Vaa'an huonot puolet:

• Tieto lisää tuskaa :D Vitsi, missä piilee myös totuuden siemen. Kun painoa on omasta mielestä liikaa tai se putoaa hitaammin kuin toivoisi, kapistus aiheuttaa pienoista stressiä. 
• Tulee keskityttyä ehkä hieman liikaa vaa'an numeroon, kuin kokonaisuuteen. Oma olo, mittanauha ja peili ovat edelleen mielestäni tärkeämpiä. 

Yllättäen niitä vaa'an hyviä puolia oli kuitenkin enemmän:

• Tieto lisää toimintaa. Kun tiedän mitä painan, keskityn paremmin siihen mitä pitää tehdä.
• Huomasin juovani enemmän, kun seuraan painoani. Vaa'attomana kautenani unohdin juoda tarpeeksi vettä, enkä syönyt säännöllisesti. (Mikä saattaa johtua jonkinasteisesta hälläväliä -asenteesta.)
• Edelliseen kohtaan lisäten: syön säännöllisemmin, kun tiedän painoni, koska haluan välttää suurempia mielitekoja ja säännöllinen syöminen auttaa aineenvaihduntaa toimimaan.
• Kapistus kertoo edistyksen, mutta tulee myös huomattua ajoissa jos tavoitteet ottaa takapakkia. Ilman vaakaa huomasin vaatteiden kiristävän hieman, eivätkä ne istuneet enää samalla tavalla. Siinä vaiheessa takapakkia oli jo melkein sen kaksi kiloa. 
• Vaaka antaa tiedon. Numero on faktaa. Ei tule kuviteltua ja arvailtua "kyllä mä varmaan oon laihtunu" vaan vaakahan sen sitten kertoo. Yleensä ne kuvitelmat sekoittuu toiveisiin ja ovat asteen verran ruusuisempia kuin todellisuus.  

Voisin todeta, että ei se vaaka olekaan kirottu kapistus. Se on oiva apuväline ruodussa pysymiseen ja tämän kokeiluni jälkeen ei aiheuta stressiäkään pahemmin. Oma saamattomuushan sitä stressiä tuo, eikä itse vaaka.

Kävin vaa'attomalla kaudellani lusmuilusta huolimatta säännöllisesti tankotanssissa ja huomasin jopa hieman edistyneeni hommassa :) Nyt on pää nollattu ja se vaakakin kaivettu taas kaapista ja syksy on tuonut mukanaan myös motivaation treenata enemmän ja muutakin kuin tankoilua. Instagramin (treenihulluksiblogi) puolella tulee oltua aktiivisempi kuin täällä blogissa, mutta koitan täälläkin ehtiä höpisemään.

Mahtavaa syksyä kaikille!