Sopivan kokoiset farkut
Kesäloma oli ja meni. Vajaa viikko ja esikoinen on koululainen. Samalla kuopus täyttää vuoden. Aivan tajuttoman nopeasti menee kuukaudet. Blogin puolella on hiljaista, mutta instagramissa tulee kirjoiteltua useammin.
Meillä oli ihana koko perheen kesäloma. Käytiin lasten toiveesta Kiviniityn kotieläinpuistossa ja Turun linnan pikkuritari kierroksella. Ollaan myös nautittu niin meren rannasta kuin omasta altaastakin. Sukuloimassakin käytiin muutamaan otteeseen ja samalla tuli käytyä hoplopissa ja angry birds puistossa. Tytär kävi tankotanssin kesäkurssin ja seuraavaksi onkin sitten esiintyminen, jonka jälkeen hän jatkaa tankotanssin parissa syyskaudella. Ihanaa kun on yhteinen harrastus! Ja meidän oma tanko on ahkerassa käytössä, kun minun ja tyttären lisäksi tangolla haluaa harjoitella myös neidin pikkuveli.
Viime viikolla olin tiukemmalla dieetillä ja sain sokerikoukun selätettyä. Neljä päivää särki pää, mutta se kannatti, koska nyt tuntuu, että herkuttelu on hallinnassa eikä karkkikoukku pidä enää otteessaan. Dieetti toi mukanaan myös oivalluksia omasta painonpudotuksesta. Tajusin, etten halua jatkuvasti punnita ruokaani ja vitistä siitä, mitä kaikkea en voi syödä tai stressata siitä, etten ehdi treenata dieetin vaatimalla tavalla. Tai jos ehdin niin olen kuitenkin pahalla tuulella perheenjäseniä kohtaan, koska perheen pienin on herättänyt yöllä moneen kertaan tai ottaa päähän kun en ehdi siivota/lukea/jne. Muutama vuosi sitten olin dieetistä ja jatkuvista treeneistä innoissani! Nyt into noin radikaaleja muutoksia kohtaan puuttuu. Haluan tällä kertaa oppia ne pysyvät muutokset ja tiukka dieetti ei ole minulla pysyvää, enkä halua enää jojoilla tai heilua tiukan dieetin ja mässyttämisen välillä. Joten hyväksyin sen, että tällä kertaa matkanteko kohti tavoitettani on hitaampaa, mutta päämäärä lähestyy silti. Toki mieli saattaa muuttua laihdutuksen edetessä ja kaipaankin nopeampaa tahtia, mutta tällä hetkellä tahti on hitaampi. Enkä siis ole lopettamassa laihduttamista tai elämäntaparemonttia, sen kulku vain muuttuu sen verran, että pääkopallakin on hyvä olla :)
Ja mitä tuohon otsikkoon tulee, niin ostin tosiaan sopivan kokoiset farkut. Kokoa pienemmät meni jalkaan ja kiinnikin, mutta ne eivät näyttäneet saatikka tuntuneet hyvältä, joten ostin kokoa isommat. Kuulostaa typerältä edes mainita tällaista asiaa, mutta itselleni tuo on oikeastaan aika suuri asia. Keväällä en olisi ostanut. Kaapistani löytyy muutama pari housuja, jotka mahtuvat päälle. Ja sitten on paljon niitä "mahdun näihin kohta" tai "mahdun näihin kun olen laihtunut x määrän" niin uusia kuin vanhojakin housuja.
Huomasin ajattelevani paljon "sitten kun". Elämä on kuitenkin juuri nyt. Ja housuittakaan ei voi kulkea. En halua rajoittaa elämääni painon mukaan. Moni jättää menemättä rannalle tai jopa sinne kuntosalille oman painonsa vuoksi. Tai ei käytä sortseja/mekkoja ja paahtuu koko kesän. Se on surullista ja siihen en suostu. Minä olen minä myös juuri tämän painoisena, enkä yhtään sen vähemmän arvokas kuin hoikassa kunnossa oleva minä. Päätin lopettaa sitkuttelun ja hyväksyä itseni juuri nyt. Mikään ei estä pyrkimästä kohti hoikempaa minää, vaikka pitäisi itsestään juuri nyt."Sopivan kokoiset farkut" eivät siis ole pelkästään housut vaan myös oivallus jostain vähän suuremmasta.
Näistä asioista voi lukea monessa muussakin blogissa tai artikkelissa, mutta "oivallukseksi" sen tekee se, että tällä kertaa tajusin sen myös itse ihan käytännön tasolla.
Kohti unelmia, jokainen itselleen sopivalla vauhdilla! Mahtavaa loppukesää kaikille :)
Meillä oli ihana koko perheen kesäloma. Käytiin lasten toiveesta Kiviniityn kotieläinpuistossa ja Turun linnan pikkuritari kierroksella. Ollaan myös nautittu niin meren rannasta kuin omasta altaastakin. Sukuloimassakin käytiin muutamaan otteeseen ja samalla tuli käytyä hoplopissa ja angry birds puistossa. Tytär kävi tankotanssin kesäkurssin ja seuraavaksi onkin sitten esiintyminen, jonka jälkeen hän jatkaa tankotanssin parissa syyskaudella. Ihanaa kun on yhteinen harrastus! Ja meidän oma tanko on ahkerassa käytössä, kun minun ja tyttären lisäksi tangolla haluaa harjoitella myös neidin pikkuveli.
Viime viikolla olin tiukemmalla dieetillä ja sain sokerikoukun selätettyä. Neljä päivää särki pää, mutta se kannatti, koska nyt tuntuu, että herkuttelu on hallinnassa eikä karkkikoukku pidä enää otteessaan. Dieetti toi mukanaan myös oivalluksia omasta painonpudotuksesta. Tajusin, etten halua jatkuvasti punnita ruokaani ja vitistä siitä, mitä kaikkea en voi syödä tai stressata siitä, etten ehdi treenata dieetin vaatimalla tavalla. Tai jos ehdin niin olen kuitenkin pahalla tuulella perheenjäseniä kohtaan, koska perheen pienin on herättänyt yöllä moneen kertaan tai ottaa päähän kun en ehdi siivota/lukea/jne. Muutama vuosi sitten olin dieetistä ja jatkuvista treeneistä innoissani! Nyt into noin radikaaleja muutoksia kohtaan puuttuu. Haluan tällä kertaa oppia ne pysyvät muutokset ja tiukka dieetti ei ole minulla pysyvää, enkä halua enää jojoilla tai heilua tiukan dieetin ja mässyttämisen välillä. Joten hyväksyin sen, että tällä kertaa matkanteko kohti tavoitettani on hitaampaa, mutta päämäärä lähestyy silti. Toki mieli saattaa muuttua laihdutuksen edetessä ja kaipaankin nopeampaa tahtia, mutta tällä hetkellä tahti on hitaampi. Enkä siis ole lopettamassa laihduttamista tai elämäntaparemonttia, sen kulku vain muuttuu sen verran, että pääkopallakin on hyvä olla :)
Ja mitä tuohon otsikkoon tulee, niin ostin tosiaan sopivan kokoiset farkut. Kokoa pienemmät meni jalkaan ja kiinnikin, mutta ne eivät näyttäneet saatikka tuntuneet hyvältä, joten ostin kokoa isommat. Kuulostaa typerältä edes mainita tällaista asiaa, mutta itselleni tuo on oikeastaan aika suuri asia. Keväällä en olisi ostanut. Kaapistani löytyy muutama pari housuja, jotka mahtuvat päälle. Ja sitten on paljon niitä "mahdun näihin kohta" tai "mahdun näihin kun olen laihtunut x määrän" niin uusia kuin vanhojakin housuja.
Huomasin ajattelevani paljon "sitten kun". Elämä on kuitenkin juuri nyt. Ja housuittakaan ei voi kulkea. En halua rajoittaa elämääni painon mukaan. Moni jättää menemättä rannalle tai jopa sinne kuntosalille oman painonsa vuoksi. Tai ei käytä sortseja/mekkoja ja paahtuu koko kesän. Se on surullista ja siihen en suostu. Minä olen minä myös juuri tämän painoisena, enkä yhtään sen vähemmän arvokas kuin hoikassa kunnossa oleva minä. Päätin lopettaa sitkuttelun ja hyväksyä itseni juuri nyt. Mikään ei estä pyrkimästä kohti hoikempaa minää, vaikka pitäisi itsestään juuri nyt."Sopivan kokoiset farkut" eivät siis ole pelkästään housut vaan myös oivallus jostain vähän suuremmasta.
Näistä asioista voi lukea monessa muussakin blogissa tai artikkelissa, mutta "oivallukseksi" sen tekee se, että tällä kertaa tajusin sen myös itse ihan käytännön tasolla.
Kohti unelmia, jokainen itselleen sopivalla vauhdilla! Mahtavaa loppukesää kaikille :)
Kommentit
Lähetä kommentti