Lääkäri ja suunnitelma
Pikaisesti kuulumisia.
Lääkäri ilmoitti, että ensimmäiseen kolmeen kuukauteen sektion jälkeen ei parane tehdä mitään ylimääräistä. Joten tässä sitä treenaamista vielä odotellaan.
Unenlaatuun tai määrään en pysty vaikuttamaan. Olen huomannut myös, että "vedenjuomis-taito" on taas ihan hukassa. Saatan yhden aikaan päivällä huomata juoneeni alle lasillisen vettä. Nyt aionkin alkaa pitää tukkimiehen päiväkirjaa, että tulisi juotua se kolme litraa päivässä.
Ruokarytmi ei myöskään ole kohdallaan ja kun yhdistää väsymyksen ja huonosti syömisen niin herkkujen määrä kasvaa järkyttäviin määriin. Jokainen tässä noidankehässä ollut tietää, että yksi asia kun menee huonosti niin se vaikuttaa negatiivisesti seuraavaan janiinedelleen. Ja nopeasti kun koittaa syödä "äkkiä vaan jotain" ei valinnat ole kovin fiksuja (tälläkin hetkellä kirjoitan blogia yhdellä kädellä vauva sylissä).
Tahdonvoima ei ole ollut kovin korkealla. Kävelylenkkejähän ei ole kielletty, mutta niitäkin olen tehnyt vain yhden. Kävimme ystävän kanssa viiden kilometrin lenkillä (ja tuntui koko kropassa huonon kunnon vuoksi).
Meidän kävely-/juoksu-/ pyörän peräkärryn (croozer kid for 2) mies kokosi ja sillä olen pienen testilenkin tehnyt kävellen ystäväni luokse molemmat pojat kyydissä. Pyörällä en ole kärryä vielä kiskonut, kun pojat+kärry painaa sen verran paljon, että olen odotellut sitä treenilupaa.
Aikamoista jahkailua minun toimintani taas on. Kevyttä liikkumista ei ole tosiaan kielletty mutta liikkumiset on jäänyt naurettavan vähiin. Koitan olla itselleni armollinen; kahden kuukauden ikäinen vauva, täysimetys ja jatkuva väsymys ei ole se helpoin yhdistelmä, mutta kyllä ottaa päähän aloittaa taas urakka alusta. Toki on helpompaa aloittaa, kun tietää jo kerran onnistuneensa. Nyt vaan täytyy päästä samaan kuntoon ja opetella ylläpitämään se.
Yhtä unelmaani olen jo alkanut toteuttaa. Olen täälläkin maininnut, että haluaisin laulaa. Käyn kerran viikossa laulutunneilla. Meitä on ryhmässä kuusi naista ja oikein hengittämisen ja äänenkäytön lisäksi työstän järkyttävää esiintymiskammoani.
Kammoni joutuu testiin jo joulukuun alussa, kun neljä lauluryhmää kokoontuu yhteen viettämään pikkujouluja, joissa minäkin esiinnyn yksinäni.
Paljon vettä, ruokarytmi, herkkujen karsiminen ja liikunnan lisääminen. Siinä tämän hetken tavoitteet. Ja kuntopyörän aion kaivaa esille. Lupaan :D
-Asta-
Lääkäri ilmoitti, että ensimmäiseen kolmeen kuukauteen sektion jälkeen ei parane tehdä mitään ylimääräistä. Joten tässä sitä treenaamista vielä odotellaan.
Unenlaatuun tai määrään en pysty vaikuttamaan. Olen huomannut myös, että "vedenjuomis-taito" on taas ihan hukassa. Saatan yhden aikaan päivällä huomata juoneeni alle lasillisen vettä. Nyt aionkin alkaa pitää tukkimiehen päiväkirjaa, että tulisi juotua se kolme litraa päivässä.
Ruokarytmi ei myöskään ole kohdallaan ja kun yhdistää väsymyksen ja huonosti syömisen niin herkkujen määrä kasvaa järkyttäviin määriin. Jokainen tässä noidankehässä ollut tietää, että yksi asia kun menee huonosti niin se vaikuttaa negatiivisesti seuraavaan janiinedelleen. Ja nopeasti kun koittaa syödä "äkkiä vaan jotain" ei valinnat ole kovin fiksuja (tälläkin hetkellä kirjoitan blogia yhdellä kädellä vauva sylissä).
Tahdonvoima ei ole ollut kovin korkealla. Kävelylenkkejähän ei ole kielletty, mutta niitäkin olen tehnyt vain yhden. Kävimme ystävän kanssa viiden kilometrin lenkillä (ja tuntui koko kropassa huonon kunnon vuoksi).
Meidän kävely-/juoksu-/ pyörän peräkärryn (croozer kid for 2) mies kokosi ja sillä olen pienen testilenkin tehnyt kävellen ystäväni luokse molemmat pojat kyydissä. Pyörällä en ole kärryä vielä kiskonut, kun pojat+kärry painaa sen verran paljon, että olen odotellut sitä treenilupaa.
Aikamoista jahkailua minun toimintani taas on. Kevyttä liikkumista ei ole tosiaan kielletty mutta liikkumiset on jäänyt naurettavan vähiin. Koitan olla itselleni armollinen; kahden kuukauden ikäinen vauva, täysimetys ja jatkuva väsymys ei ole se helpoin yhdistelmä, mutta kyllä ottaa päähän aloittaa taas urakka alusta. Toki on helpompaa aloittaa, kun tietää jo kerran onnistuneensa. Nyt vaan täytyy päästä samaan kuntoon ja opetella ylläpitämään se.
Yhtä unelmaani olen jo alkanut toteuttaa. Olen täälläkin maininnut, että haluaisin laulaa. Käyn kerran viikossa laulutunneilla. Meitä on ryhmässä kuusi naista ja oikein hengittämisen ja äänenkäytön lisäksi työstän järkyttävää esiintymiskammoani.
Kammoni joutuu testiin jo joulukuun alussa, kun neljä lauluryhmää kokoontuu yhteen viettämään pikkujouluja, joissa minäkin esiinnyn yksinäni.
Paljon vettä, ruokarytmi, herkkujen karsiminen ja liikunnan lisääminen. Siinä tämän hetken tavoitteet. Ja kuntopyörän aion kaivaa esille. Lupaan :D
-Asta-
Kyllä se reenihalu sieltä asta taas paukahtaa! Ei kannata kiirehtiä niitten juttujen kanssa mieli ei tuu niin nopeesti mukaan. Sit ketuttaa joka kerta mennä tekemään yhtään mitään... rauhassa vaan eteenpäin ja hyvä tulee!
VastaaPoistaKiitos tsempistä! :) Kyllä tää tästä taas lähtee, pieni pala kerrallaan.
Poista