Rentous

Oppimisen paikka. Miten ottaa rennosti, kun tavoitteet on korkealla ja tulosta pitäisi syntyä? Siinäpä tosiaan pähkinä purtavaksi.

Koen, että viime laihdutusurakkani tyssäsi ollessani liian ankara itselleni. Liian vähän liikkumavaraa dieetin ja treenin suhteen. Vaadin itseltäni koko ajan enemmän ja vaikka olin ylpeä itsestäni, en ehkä kuitenkaan osannut täysin arvostaa sitä mitä olin jo saavuttanut. Lyhykäisyydessään väsyin. Lomalla otin rennosti ja koska olin niin pitkään ollut tiukka, niin dieetin kuin treenimäärienkin kanssa, en enää jaksanutkaan loman jälkeen lähteä jatkamaan täydellä höyryllä. Isäni joskus vuosia sitten sanoi, että virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia jotain. Viisas neuvo. Ja myös armollinen. Tein virheen ja aion oppia siitä. Maailma ei kaatunut virheeseen. Muutaman kolhun sain, viimeistään siinä kohdassa kun vihdoin tajusin kuinka valtavan työn olin tehnyt ja miten pitkällä olinkaan, mutta oivallus tuli vasta kun painoa on kerätty parikymmentä kiloa takaisin. No, eihän se auta kuin tarttua härkää sarvista. Tein sen kerran, joten tiedän pystyväni siihen myös uudestaan.

Miten sitä rentoutta sitten lähden toteuttamaan? Ainakin löysään pilkuntarkkuutta ruokavaliossani. Kuten mainitsin, noudatan Fitverstaan ruokavaliota. Mutta olen sallinut itseni ottaa hieman iisimmin. Esimerkkejä: Ensimmäisenä dieettipäivänä (maanantai päivä) löysin Puffet jäätelön pakkasesta. Päätin syödä sen viikonloppuna ja söinkin. Mies sanoi viikolla haluavansa pitsaa lauantaina. Suunnittelin jo etukäteen hakevani itselleni Subin silloin itselleni päivälliseksi. Söin viikonloppuna myös neljä nuuttikarkkia, kun lapseni ei pitänyt kaikista. Siskon tullessa pitkästä aikaa kahville, en kieltäytynyt hänen tuomastaan kahvimunkista. Iltapalarahkan loppuessa otin proteiinipatukan.

Monelle yksinkertainen juttu tuollainen kohtuus. Itse joudun keskittymään oppiakseni, ettei tavoitteet kaadu kahviherkkuun tai jäätelöpuikkoon, jos muuten viikon ruuat ovat dieetin mukaisia. Päinvastoin etukäteen suunnittelemalla, milloin harkitusti poikkean ruokavaliosta on auttanut. Ei tee edes mieli kaikkea ylimääräistä joka päivä, kun tiedän että sellainenkin hetki on tulossa.

Liikunnan suhteen kohtuus taitaa olla kropan kuuntelemisessa. Maanantaina kroppa oli totaalisesti jumissa ja pelkkä käveleminen sattui. Siirsin salitreenin seuraavaan päivään ja availin kroppaa jumppakepillä ja putkirullaillen.

Yritän oppia olemaan stressaamatta turhasta. Ei se paino ainakaan stressaamalla putoa.

Toivottavasti oppi menee perille tällä kertaa. Kolmatta kertaa en tähän urakkaan halua joutua :D